Alla olevasta listauksesta löydät tällä sivustolla vilahtavat kristilliset termit selitettynä. Termejä kalvinismi tai reformoitu käytetään usein synonyymeinä, mutta tarkempi jako olisi ajatella kalvinismin käsittelevän armonoppeja (TULIP) ja reformoidun enemmän reformoitua teologiaa ja/tai reformoituja kirkkoja.
Kalvinismi on protestanttinen teologinen suuntaus, joka perustuu Jean Calvinin (1509–1564) opetuksiin. Se korostaa Jumalan suvereenisuutta pelastuksessa ja tunnetaan erityisesti opista, jonka mukaan pelastus tapahtuu yksin Jumalan armosta ilman ihmisen omaa vaikutusta. Kalvinismi sisältää niin sanotun TULIP-lyhenteen mukaiset keskeiset opit, kuten täydellisen turmeltuneisuuden, ehdottoman valinnan ja pyhien kestävyyden. Se on vaikuttanut merkittävästi reformoituihin kirkkoihin ja muihin protestanttisiin liikkeisiin.
Reformoitu viittaa kristillisiin uskontokuntiin, jotka noudattavat uskonpuhdistuksen aikana kehittyneitä oppeja, erityisesti Kalvinin ja hänen seuraajiensa näkemyksiä. Reformoidut kirkot painottavat Jumalan kaikkivaltiutta, Raamatun ylintä auktoriteettia ja sakramenttien (kaste ja ehtoollinen) hengellistä merkitystä. Tämä termi kattaa useita kirkkoja ja liikkeitä, jotka jakavat kalvinistiset periaatteet mutta voivat erota hallintorakenteeltaan ja käytännöiltään.
Baptismi on protestanttinen kristillinen liike, joka korostaa henkilökohtaista uskoa, Raamatun ylintä auktoriteettia ja seurakunnan itsenäisyyttä. Baptistit uskovat, että kaste kuuluu vain uskoville ja että se toteutetaan upottamalla vedessä. He painottavat uskonvapautta, seurakunnan jäsenyyden vapaaehtoisuutta ja yksilön vastuuta uskossaan. Baptistiliikkeessä on laaja kirjo erilaisia suuntauksia, mutta niitä yhdistää ajatus paikallisseurakunnan autonomiasta ja evankelioimisen tärkeydestä.
Reformoitu baptisti yhdistää kalvinistisen teologian ja baptistisen seurakuntakäsityksen. He hyväksyvät kalvinistisen näkemyksen pelastuksesta ja Jumalan suvereenisuudesta, mutta pitävät uskovien kastetta ainoana raamatullisena kastekäytäntönä. Reformoidut baptistit seuraavat usein 1689 Lontoon baptistien uskontunnustusta, joka on kalvinistinen ,mutta baptistinen tulkinta kristinuskosta.
Presbyteerinen viittaa kristilliseen perinteeseen ja kirkkokuntiin, jotka noudattavat reformoitua teologiaa ja käyttävät presbyteeristä hallintomallia. Tässä järjestelmässä seurakuntaa johtavat vanhimmat (presbyteerit), ja kirkon hallinto rakentuu paikallisista, alueellisista ja kansallisista vanhimmista koostuviin neuvostoihin. Presbyteeriset kirkot pohjautuvat erityisesti John Knoxin ja Skotlannin uskonpuhdistuksen perintöön.
Yksi tunnetuimmista ja laajimmin käytetyistä uskontunnustuksista presbyteerisissä kirkoissa on Westminsterin uskontunnustus (1647). Se on reformoidun teologian keskeinen tunnustus, jota presbyteeriset kirkot ovat historiallisesti käyttäneet.
Reformoitu kirkko on yleisnimitys kirkoille, jotka seuraavat kalvinistista teologiaa ja ovat syntyneet uskonpuhdistuksen vaikutuksesta. Näitä kirkkoja on eri puolilla maailmaa, ja ne voivat erota hallintorakenteeltaan ja käytännöiltään, mutta ne jakavat yhteisen käsityksen Jumalan armosta, Raamatun auktoriteetista ja kirkon jatkuvasta uudistumisesta.
Sessationismi on oppi, jonka mukaan apostoliset armolahjat, kuten kielillä puhuminen, profetointi ja parantaminen on päättynyt varhaisen kirkon ajanjakson jälkeen. Sessationistit uskovat, että nämä ihmeelliset lahjat liittyivät apostoliseen aikaan ja Raamatun ilmoituksen valmistumiseen, eivätkä ne enää ole aktiivisesti käytössä seurakunnassa.
Sessationismiin voi perehtyä tämän äänikirjan avulla (aukeaa uuteen välilehteen).